10.2.2015


Kuulumisia tammikuulta kuvien muodossa. Ulkoilua, aurinkoa, neulehommia ja iltavillejä, niistä meidän tammikuu oli tehty.
 







28.12.2014

Pakkasvälipäivän vinkkauksena kerrottakoon, että uuden puhelimen myötä liittyi meikäläinenkin Instagramiin. Minut löytää nimellä liinu.kekalainen (linkki löytyy myös tuosta sivupalkista). Tämänkin päivityksen näpsyttelen pikaisesti puhelimella. Uu, mummolassa nyt siis supermodernit meiningit!


22.12.2014

Tulin toivottamaan rauhallista ja tunnelmallista joulua teille näiden ottamieni kuvien myötä. Kuvat ovat äitini kotoa, jossa joka joulu on yhtä tunnelmallista. Onnekkaita olemme, kun saamme joulua juhlia tällaisessa savupirtissa. Kuvat jutun kera on julkaistu vuosi takaperin Maalla-lehdessä.

Hyvää Joulua!














14.12.2014

Eilen oli siivouspäivä, joten tänään on ihanaa vain polttaa kynttilöitä ja maltillisesti koristella joulua. Välillä voi istahtaa alas kupponen kuumaa ja kudin kädessä. Esiin kaivettiin jo viime jouluksi, Kotivinkin juttua varten, valmistunut kestokuusi.




9.11.2014

Olen rakastunut. Tuohon karhuherraan tuossa ensimmäisessä kuvassa. Ja vähän hänet piirtäneeseen Michelle Carlslundiinkin, joka on siis tanskalainen kuvittaja. Melkoisen taitava, sanoisin. Taitava! Olenko sanonut, että rakastan julisteita?








Kaikki kuvat: Michelle Carlslund

Näitä saa tilattua Michellen omasta kaupasta tahi suomalaisesta Konglomeratista, jossa näihin alunperin törmäsin.

6.11.2014

Keskeneräisten töiden viimeistelyosastolta moi. Kun on niin hyvä kässäilyvaihe päällä, päätin (tai muistin) viimein tarttua kaapissa tasan vuoden jemmassa olleen vauvaviltin viimeistelyyn. Peittohan jäi viime syksynä kesken, kun laps päätti saapua pari viikkoa etuajassa. Vaan eipä hätää, koska juuri nyt se on käyttäjälleen sopiva ja valmistuikin ennen pakkasia.

Suurin osa viltin paloista valmistui vuosi takaperin vauvakutsuilla, jossa tulevat täti-ihmiset saivat osallistua neulomalla lapsen peittoon palasen. Design oli vapaa, kunhan tilkussa aloitussilmukoita oli 25. Puikkoina Isoveli-langalle käytettiin kutosta ja seiskaa. Kuten kuvasta näkyy, ajatus oli luova ja neulojien käsialat hyvinkin erilaiset. Tein itse loput puuttuvat palat ja mallasin pystyrivit oikeaan mittaan. Peitosta tuli niin hauska! Ja lämmin myös. Tykkäämme kovasti.

Peitolla on mittaa 66 x 82 cm, lankaa kului n. 450 g. Jotta vinkkinä vaan, jos joku miettii ohjelmaa vauvakutsuille ja joukossa sattuu olemaan kässäilijöitä. Peitto valmistuu varmasti yhdessä illassa, jos porukkaa, lankoja ja puikkoja on paljon.

Kävihän myös niin, että eräskin ystävärakas oli neulonut viimeksi peruskoulussa. Homman muistuttua mieleen yllätyi hän myöhemmin itsekin löydettyään itsensä kaupasta lankahyllyltä ihan pieni neulekipinä rinnassaan. Tarttuvaa sorttia on siis tämä neulehomma! Kiitos vaan siis kaikille, jotka itsensä kuvauksesta tunnistaa.




29.10.2014

Se on kuulkas semmonen juttu, että tämä matami on semmoisessa neuloosissa että. Töitä puikoilla on enemmän kuin laki sallii. Vähintään siis viisi kesken ja kolme uutta aluillaan, langat varattuna vähintäänkin yhtä moneen. Vaan onneksi tulee välillä jopa valmista. Kun näin Jonnan blogissa kuvat Jippo-villahousuista, piti lähes siltä istumalta laittaa tilausta Kerään, jotta tuo Eiran langat -lehti saatiin tänne Savoonkin. Langaksi oman poikasen villahousuihin valikoitui Rowan Fine Art. Ohjetta muokkasin kymmenkuisen mittoihin lyhentämällä hieman lahkeita, mutta pidentämällä vastaavasti vyötäröä, jotta muhkea kestovaippapaketti mahtuu pöksyyn. Ja suloiset ne on, voi pojat. Ja ehdottomasti tarpeeseen jahka pakkaset taas koittavat.

Tuo Fine Art on muuten ehdottomasti lempilankani tällä hetkellä, suosittelen. Vaikka kerä tuota ihanaista lankaa onkin jonkin verran arvokkaampi kuin se perussukkalanka eli seiskaveikka, on se kyllä jokaisen senttinsä arvoinen. Kestää nimittäin sukkana jopa meikäläisen käytössä. Olen päätynyt siihen, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi vain joihinkin semi-kivoihin lankoihin. Neulominen nyt vaan on niin ihanaa.