Pahoittelen, mutta tätä mumeloa ei sisustus juurikaan tällä hetkellä kiinnosta. (hieman huono tilanne tietenkin sisustusblogille..) Katsotaan sitten syksyllä uudestaan, nimittäin nyt ollaan ihanasti pihalla. Olo on kuin lapsella karkkikaupassa, kun saa seurata mitä kaikkea pihalta nousee (ainakin järjettömästi kieloja). Kesken on myös sen sata projektia, vaikka pitikin olla maltillinen näin ensimmäisenä kesänä ja katsoa mille uomille oleminen pihalla asettuu. Lähes valmiiksi ollaan jo saatu kierrätyslaatoista patio olohuoneen ikkunan alle. Pikkuruinen kasvimaanikin on jo myllätty ja reunustettu, joten se odottaa enää viljelysuunnitelman mukaisia kasvejaan.
Päiviämme ilostuttaa myös monimuotoinen liverrys, on jos jonkinmoista laulajaa. Lammella pesii sorsapariskunta, pöntössä talitiaiset. Tikka nakuttaa päivätpitkät puhelinpylväitä ja peippo seurailee toimiani kasvimaalla ja nappaa pintaan putkahtavat madot tuoreeltaan. Siilinkin kuulin pusikossa tuhisevan ja rusakko on monet kerrat loikkinut pihalla. Eläinrakkaalle tämä on erittäin mieluinen asetelma. Syötinhän jo lapsena sisälle tulleita metsähiiriä leivämuruilla, koska en koskaan saanut hamsteria. No nyt on aitiopaikat tarkkailuun!
