Viikko sitten minua kohtasi kirpputorilla tuuri, kun löysin kirjontapaketin, jossa oli aimo kasa laadukkaita DMC-kirjontalankoja. Koko paketin hinta oli 4,50 e, joten mielestäni ihan hyvä kaupat jo pelkkien lankojen suhteen. Kaikki langat eivät edes ole kuvassa, koska joitain värejä oli useampikin, normaalia isompi, kerä. Kyllähän näillä kirjoo jo vaikka mitä! Paketissa ollut kirjontapohja olisi jo valmiiksi hyvällä alulla, mutta voi olla että käytän langat johonki aivan muuhun.

Viimeisen kuvan kirjontapohja on mielestäni niin kaunis, ettei se lankojakaan yllensä kaipaa.

Lauantain kirpparit

Lauantai oli pitkästä aikaa kirpputoripäivä. Kotiin lähti kaikenlaista pientä kuten pieni tuohinen seinäkori ja visakoivuinen kynttilänjalka.

Tuohikori saa tehtäväkseen säilyttää kyniä. Olen aloittanut kokoamaan ruokakaapin oveen ruokalistaa, jotta muistaisin mitä ruokalajeja sitä ihminen voisi syödä. Tykkään häärätä keittiössä, mutta kysymyksen 'Mitä tänään syötäisiin?' kohdalla yleensä pää lyö tyhjää. Jos vain voisin, ulkoistaisin päättämisvastuun mieluusti jollekulle muulle. Ovi toimikoon inspiraationa. Säälittävän lyhythän tuo lista vielä on, mutta sitä onkin tarkoitus jatkaa aina kun ehdokkaita muistuu mieleen.

Kynttilänjalan puolestaan ajattelin maalata mustalla maalilla kuten kumppaninsakin. Silmä ehti jo siihen tottua, joten saapa olla toistaiseksi naturelli. Kuparinvärinen maljakko löytyi Tampereen kirppureissulla.

Tampere-Suonenjoki-Joensuu-Helsinki

Eiliseltä peräkonttikirppikseltä tarttui mukaan vinopino vanhoja kaupunkiviirejä vitosella. Mielestäni erittäin ilahduttava löytö.  Suomen eri kaupungit ovat edustettuna varsin laajalla skaalalla, olihan myyjä nuoruudessaan seiskytluvulla kiertänyt urheilukilpailuja ja ostanut muistoksi viirin vierailustaan. Liekköhän niitä nykyään enää valmistetaan? Ja mitkä olisivatkaan tärkeimmät nähtävyydet tänä päivänä. Espoon ei luultavasti ainakaan piskuinen huoltoasema. Taisivat näkymät olla hieman erilaiset neljäkymmentä vuotta sitten.

Mutta nämä vanhat ovat ainakin ihan hykerryttävän hauskoja. Räiskyviä, kauniita värejä ja mahtavia kuvioita. Itselleni merkitykselliset kaupungit pääsivät koristamaan keittiön seinää, muille minulla on muita suunnitelmia. Näette ehkä myöhemmin.

Jotakin punaista

Kirpputorilta lähti matkaan (taas) jotakin punaista. Lamppu ja täydelliset puukengät. Lamppu etsii vielä paikkaansa, mutta puukengät pääsivät suoraan jalkaan. Mukavampihan niillä olisi ulkosalla kävellä, mutta täytyy odotella pihan muuttuvan mutavellistä hieman kiinteämpään olomuotoon.

Löydän kirpputoreilta yleensä suhteellisen paljon kenkiä. Ellen itselleni, niin sitten muille.  Luulen tarkkaavaisuuteni johtuvan yksinkertaisesti siitä seikasta, että kuljen useaa lajitoveria lähempänä niitä alahyllyjä, joissa kengät yleensä piileskelevät (tai sitten minulla on vain erikoinen maku, joka voi pitää yhtälailla paikkansa). Mittaa varrellani kun on kaikkiaan sataviisikymmentäkuusi senttiä. Onneksi jossain asioissa savolaiseen persjalkaisten sukuun kuuluminen on etu.

Voisin tehdä joskus ihan oman postauksensa noista löytämistäni kenkäaarteista.

Hirrrvitys

Perjantai-illan kevennykseksi ajattelin esitellä tämän päiväisen kirppislöydön. Kuten aiemmin mainitsin, kokoan olohuoneen seinälle kollaasia matkan varrelle osuvista tavaroista. No, nyt vastaan tuli muovinen hirvenpää.  Melko kitsch. En ole vielä päättänyt saako se jäädä paikoilleen vai lentääkö suoraan kuvausrekvisiittakoppaan. Ehkäpä annan sen olla paikoillaan siihen asti kunnes vastaan tulevat ne täydelliset sarvet.

Onko ihan hirvee? Ainakin se naurattaa minua joka kerta kun kohtaan sen tuijotuksen.

Punavalkoinen maanantai

Eilen poikkesin kuvausrekvisiitta mielessäni kirpputorille. Ja kas, mukaan tarttui punavalkoista omaan kotiin. Kauan etsimäni hyväkuntoinen emalikattila lähti mukaan mielestäni kohtuuhinnalla, neljällätoista eurolla. Keittiöaiheista kangasta en myöskään osannut ohittaa. Kangasta on kapan ja kahden sivuverhollisen verran. Mitähän siitä tekisin..