Keskeneräisten töiden viimeistelyosastolta moi. Kun on niin hyvä kässäilyvaihe päällä, päätin (tai muistin) viimein tarttua kaapissa tasan vuoden jemmassa olleen vauvaviltin viimeistelyyn. Peittohan jäi viime syksynä kesken, kun laps päätti saapua pari viikkoa etuajassa. Vaan eipä hätää, koska juuri nyt se on käyttäjälleen sopiva ja valmistuikin ennen pakkasia.

Suurin osa viltin paloista valmistui vuosi takaperin vauvakutsuilla, jossa tulevat täti-ihmiset saivat osallistua neulomalla lapsen peittoon palasen. Design oli vapaa, kunhan tilkussa aloitussilmukoita oli 25. Puikkoina Isoveli-langalle käytettiin kutosta ja seiskaa. Kuten kuvasta näkyy, ajatus oli luova ja neulojien käsialat hyvinkin erilaiset. Tein itse loput puuttuvat palat ja mallasin pystyrivit oikeaan mittaan. Peitosta tuli niin hauska! Ja lämmin myös. Tykkäämme kovasti.

Peitolla on mittaa 66 x 82 cm, lankaa kului n. 450 g. Jotta vinkkinä vaan, jos joku miettii ohjelmaa vauvakutsuille ja joukossa sattuu olemaan kässäilijöitä. Peitto valmistuu varmasti yhdessä illassa, jos porukkaa, lankoja ja puikkoja on paljon.

Kävihän myös niin, että eräskin ystävärakas oli neulonut viimeksi peruskoulussa. Homman muistuttua mieleen yllätyi hän myöhemmin itsekin löydettyään itsensä kaupasta lankahyllyltä ihan pieni neulekipinä rinnassaan. Tarttuvaa sorttia on siis tämä neulehomma! Kiitos vaan siis kaikille, jotka itsensä kuvauksesta tunnistaa.

Se on kuulkas semmonen juttu, että tämä matami on semmoisessa neuloosissa että. Töitä puikoilla on enemmän kuin laki sallii. Vähintään siis viisi kesken ja kolme uutta aluillaan, langat varattuna vähintäänkin yhtä moneen. Vaan onneksi tulee välillä jopa valmista. Kun näin Jonnan blogissa kuvat Jippo-villahousuista, piti lähes siltä istumalta laittaa tilausta Kerään, jotta tuo Eiran langat -lehti saatiin tänne Savoonkin. Langaksi oman poikasen villahousuihin valikoitui Rowan Fine Art. Ohjetta muokkasin kymmenkuisen mittoihin lyhentämällä hieman lahkeita, mutta pidentämällä vastaavasti vyötäröä, jotta muhkea kestovaippapaketti mahtuu pöksyyn. Ja suloiset ne on, voi pojat. Ja ehdottomasti tarpeeseen jahka pakkaset taas koittavat.

Tuo Fine Art on muuten ehdottomasti lempilankani tällä hetkellä, suosittelen. Vaikka kerä tuota ihanaista lankaa onkin jonkin verran arvokkaampi kuin se perussukkalanka eli seiskaveikka, on se kyllä jokaisen senttinsä arvoinen. Kestää nimittäin sukkana jopa meikäläisen käytössä. Olen päätynyt siihen, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi vain joihinkin semi-kivoihin lankoihin. Neulominen nyt vaan on niin ihanaa.

Lähdin vain pikaisesti huikkaamaan, että lähden nyt näyttämään valmiille Zauberball-villatakille vähän maailmaa. Villaa reissussa tarvitaankin sillä sääennuste lupaa Budapestiin ainakin huomiselle räntää taivaan täydeltä. Mutta emme anna sen hidastaa, toivottavasti aurinkokin vilahtaa jossain välissä.

Rennonletkeää pääsiäistä!

Tämäkin villatakki syntyi soveltaen Ullaneuleen raglanpaidan-ohjetta.

Väriä

Vaikka järki puhuisi yksivärisen puolesta, eksyy puikoilleni alituiseen näköjään toinen toistaan värikkäämpiä luomuksia. Kun tovi sitten näin piipadoo-blogissa Schoppel-Wollen Zauberball-langasta neulotun huivin, kehitin lähes pakkomielteisen halun saada noita ihania räsymattosävyjä omillekin puikoille. Kuinka kaunis voi lankakerä olla! Kaksi viikkoa sitten aloitettu villatakki on enää hihoja vaille. Zauberball-villatakin ohella neulon myös toista yltiövärikästä villatakkia, taannoisista ale-lankalöydöistäni.

Vastapainoksi ostin yksivärisen, harmaan trikootunikan, mutta hetken mielijohteesta kirjailinkin siihen värikkäitä kukkia, koska koin sen himpun liian tylsäksi.

Yrittänyt siis olen, mutta pakko kai myöntää, että hillitty ja yksivärinen ei taida itselleni olla 'se' juttu tällä hetkellä. Mikälie kevät ja värinkaipuu.

Ylös-alasraglan

Tammikuun alussa Kerästä tilaamani alpakkalangat taipuivat ennätysnopeasti pehmoiseksi raglan-neuleeksi. Halusin nimenomaan harmaan perusneuleen, mutta jostakin syystä työn edetessä mieli alkoikin kaipaamaan väriä. Jotain oli keksittävä, ja se "jotain" eli aniliininpunainen merinolanka tarttui äkkiarvaamatta käteeni paikallisessa lankakaupassa. Yritin tehdä hienoa dippausefektiä hihansuihin, mutta aikomani liukuvärjäys ei oikein onnistunutkaan siten kuin päässäni sen kuvittelin. Mutta mieluinen siitä tuli silti. Paita on jo kovassa käytössä.

Työhön meni siis  v a i n  kuukausi, mikä on aika paljon vähemmän kuin edelliseen suurprojektiini. Tosin työ ei olisi edennyt tätä vauhtia ellei samalle aikavälille olisi sattunut kahta reissua Helsinkiin eli yli 17 tuntia tehokasta neulonta-aikaa. Juna on ehdoton lempipaikkani neulomiselle!

Raglan valmistui Ullan superhelpolla klassikko-ohjeella.

Koti ja pää ovat juuri nyt täynnä villaa, puikkoja, ale-lankoja ja raglaneita. Lämpimiä ja ihanan pehmoisia ajatuksia siis.

Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut käsityö on jo liki kaksi vuotta puikoilla pyörinyt villatakki. Valmistuminen voitanee laskea erävoitoksi, koska olen aina ollut pienten käsitöiden tekijä. Ajatus villapaidoista on saanut minut aina kauhistumaan. Vaikka villis vei aikaa hitosti ja unohtui välillä vuodeksi kopan pohjalle, niin valmiiksi se vaan tuli.

No, enhän minä tosin tästä kuosista enää edes tykkää, mutta henkisesti tälle neulojalle oli tärkeintä saada työ valmiiksi. Lopulta työtä puski eteenpäin uusi neulomus joka kuumotteli jo näppejä kovasti, mutta en antanut itselleni aloituslupaa ennenkuin raitaluomus olisi valmis. Hetki sitten lähti Kerään lankatilaus ja kuumeisesti nyt odottelen puolenkilon pehmoista pakettia, jotta pääsen ylös-alasraglanini kimppuun. Näin se vie lanka joskus naista. Sallittakoon se, koska ainoa lupaukseni tälle vuodelle on neuloa enemmän ja kokeilla paljon erilaisia lankoja.

Puikot käyvät nyt kuumina, jotta pukinkonttiin saadaan täytettä. Ei ressiä, vaikka tekemistä riittää vielä..

Luovuusneule

Viikonloppu Tampereella oli upea ja rentouttava. Kerän kurssin ja ihanan Anu Harkin lisäksi nautin ystävien seurasta ja kirpputoreista. Oma luovuusneuleeni valmistui lopulta junassa kotimatkalla.

Perjantaina kurssin alkaessa näkymä oli alla kuvatun kaltainen: Pöydällä järjetön kasa ihania lankoja. Oikea neulojan taivas siis. Luovuusneuletta tehdessä on määrä vapautua kaikista neulomisen säännöistä ja yhdistellä ennakkoluulottomasti erilaisia lankoja ja pintaneuleita. Ainoa sääntö säännöttömässä tekniikassa oli se, ettei saa purkaa. Järjettömän koukuttavaa puuhaa. Suosittelen osallistumaan Anun kurssille mikäli sellainen tulee vastaan.

Luovaa neulontaa

Tämä on ajastettu postaus. Istun nimittäin jo junassa nokka kohti Tamperetta. Tarkemmin ottaen olen menossa tänne. Tiedossa perjantaille ja lauantaille on Luovaa neulontaa Anu Harkin opissa.  <3

Kuvat: Konsta Leppänen, lainattu Kerän Facebookista.

Mukavaa viikonloppua!

Puikoilla

on tällä hetkellä menossa kirjoneuleharjoitus. Tarkoituksena olisi tehdä pitkät säärystimet. Kuviot omasta päästä, lankana kokeilussa Novitan tico tico.

Olen ehdottomasti pienten neuletöiden ystävä. Pipot, lapaset ja villasukat valmistuvat nopsaa paksusta langasta. Raita on ollut kova juttu, mutta nyt ajattelin kerrankin kokeilla ihan jotain muuta.